Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaaja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaaoomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaanja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja säänkaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaankaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneetehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineetkuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneetja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja säänkaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaankaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja säänkaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan