Mä kaadun ja naula lävistää mun sydämen
osuu syvälle, ja niin hyvälle tuntuu
kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu
Mä kaadun ja tuska mua hyväilee
Ja hyväilee, miten hyvälle tuntuu
kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu
Lyön kädet maahan, maa lasin murskaa
Mun elämän taulu, maalasin mustaa
Mun elämän laulu epätoivost tuskaa
Mun elämä tuntuu olevan yhtä usvaa
Tuuli kirkuu, merellä myrskyää
Käärmeen purema veremme myrkyttää
Me eletään tääl ku oltais silmät kii
ja annetaan pahan meitä jokaikist riivata
Me luodaan kaaos, niin nää puut kuolevat
Tänään ruusu on punainen mut ei oo enää huomenna
Tää maa palaa, taivas sammuu
Kyl käärmeen puremaan suurinkin kuningas kaatuu
Turha sitoo liinoi, en mä pysy paikoillaan
(?) pään sisäl piru painostaa
Mä rakensin lautan, karkaan illan tuulessa
Rööki huulessa ajelehdin tuulessa
Mä kaadun ja naula lävistää mun sydämen
osuu syvälle, ja niin hyvälle tuntuu
kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu
Mä kaadun ja tuska mua hyväilee
Ja hyväilee, miten hyvälle tuntuu
kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu
Seison satees, tää taivas itkee
Nään kun pisarat maahan iskee
Mä kastun tääl mut en mä lannistu
Ei luovutus mielessä sillä sateessa vahvistun
Kohotin katseeni, päätin olla kovempaa
Kun nää heikot harhailee tääl vaan sokeena
ja kyl nää kyyt tääl hetkes herättää
Nääs kylmää terästä, joudut repii puukon selästä
Kiipeän vuorille, pakoon saastaa
Vuorille pois käärmeiden maasta
Vuoren huipulta huudamme apua
Vasta tekojen jälkeen osaamme katua
Astelen katua, koita en tajuta
Miten saan todellisuuden revittyä sadusta
Pedo luonne syntyy veren mausta
Ja käärmeen luonne on vain toisia satuttaa
Mä kaadun ja naula lävistää mun sydämen
osuu syvälle, ja niin hyvälle tuntuu
kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu
Mä kaadun ja tuska mua hyväilee
Ja hyväilee, miten hyvälle tuntuu
kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu
Mä kaadun...
pois...